Olipa ihanaa lukea kommenteista, että muillakin on sama "ongelma". Liikaa ihania käsityötarvikkeita. Karmivan ihanaa!

Tässäpä yksi esimerkki kesken jääneestä työstä, jotain uuttaa lankaa osui silmään, ennenkuin hihat ehdin kiinnittää paikoilleen. Tähän vaiheeseen saatuja töitä on kertynyt... hihattomia takkeja ja puseroita riittää...

Joskus vielä teen loppuun kaikki keskeneräiset työt!!!

 

 On jotain valmistakin, tämä taulu vei pari kesää, mutta siinä se nyt on.

Tätä tein vain kesäisin pihalla, lasten leikkissä. istuimme ystäväni kanssa käsitöitä tehden ja lapset pyörivät omissa puuhissaan ympärillä.

Se oli ihanaa aikaa...

Mutta nyt niihin pohdintoihin, mies innostui eräästä maatilasta tällä viikolla. Se olisi unelmien täyttymys, saisin hepat kotiin!! Voisin alkaa viedä luonnollinen hevostaito-sanomaa eteenpäin!  Voisin tarjota ihanan kodin erään ystäväperheen hevoselle! Elämyksiä hevosrakkaille aikuisille ja lapsille! Koirat saisivat temmeltää vapaana! Siinä paljon plussaa.

Sitten miinuksia, lapset eivät halua vaihtaa koulua, se voisi käytännössä olla mahdollista, jos vain koulutoimi suostuisi...

Kaverit on kauempana.... Ja lapsethan ne on tärkeimpiä. Hautaisiko koko unelman? Toisaalta nykyinen hevosten asuinpaikka ei enää ole käyttökelpoinen, muutto edessä hevosilla jokatapauksessa. En edes tiedä mihin laittaa hepat. Neljälle kopsuttajalle ei niin vain paikkaa löydy..

Ehkäpä lapset kuitenkin innostuisivat kun näkisivät paikan, tilaa olisi kavereiden olla vaikka aina yötä. Tai sitten eivät viihtyisi yhtään...

Tällaisia ratoja ajatukset poukkoilevat.

Ja kun tämä ei vielä riitä pohdiskeltavaksi, on toinenkin asia.

Mitä tehdä Tekemisen Ilo-kaupalle?

Haaveena olisi tehdä siitä kauppa, johon asiakkaat voisivat mahdollisimman paljon vaikuttaa, esittää toiveita tuotevalikoimasta, antaa myyntiin omia

töitään, saisi esille kaikkea sitä kaunista mitä kädentaitajat osaavat.

kuinka tämän käytänössä toteuttaa toimivaksi systeemiksi?

Kunpa tulisi, joku, joka laittaisi ajatukset järjestykseen...

Nyt taidan lähteä tallille, painaa pään hevosen kaulaan ja hengittää syvään, siinä mieli lepää!

Tämän vuodatuksen jälkeen on hyvä jatkaa, asioilla on tapana järjestyä.

 

 

Tänään katselin kevätlankoja kauppaan. Ihania puuvilloja, silkkisekoituksia....

Kuinka noista nyt voisi valita jotain, kaikkia täytyisi saada! Ihania värejä!

Entäpä jos ottaisi joka väriä vähän, sitten olisi neuleet kuin tilkkutäkkejä.

Jotain on varmaan valittava. Sama ongelma aina...

Kaikki käsityökuvastot liian täynnä toinen toistaan ihanampia lankoja, ristipistoja, kanavatöitä...

 

 

Nyt vihdoin aloitin tämän blogin aiheista, jotka ovat sydäntäni lähellä, käsin näpertely, koirat ja hevoset.

Kulunut vuosi on ollut kiireistä aikaa, vuosia kotiäitinä olon jälkeen, lasten kasvaessa, mietin mikä onb minun juttuni..

Siitä se lähti, käsitöihin hurahtaneena tuli ajatus perustaa verkkokauppa kaikille käsityö ja näpertelyn ystäville.

Niinpä syntyi Tekemisen Ilo! Sitä kauppaa on ollut ilo perustaa ja kehittää.

Ja homma jatkuu... haluaisin kehittää kauppaa yhdessä asiakkaiden kanssa, kuunnellen toiveita ja ideoita, sekä sivuilla esitellen harrastajien töitä.

Näin pääsvät muutkin nauttimaan aikaansaannoksistamme.

Sitten, kun on tullut hankittua neljä hevosta ja kolme koiraa puuhaa on riittänyt. Mutta mukavaa sellaista.

Hevosten myötä kiinnostuin luonnolisesta hevosmiestaidosta ja sitä sitten opettelemaan, kursseja kierrellen ja kaiken mahdollisen aiheesta

lukien. Se on jotain aivan ihanaa.

Ja kyllähän lapsetkin vielä äitiä tarvitsevat, ainakin ruokaa laittamaan ja kuljetushommiin. Ihania hekin!

Niinpä taas riennän tyttäriä kotiin hakemaan....